On ollut pitkään niin kivoja työpäiviä että alkaa kohta tuntua siltä että mitä kamalaa on edessä, ei näin hyvin voi jatkua... Tosin, ei sentään kaikki ole niinkuin haluaisin. Tajusin jokin aika sitten että mulla on selvästi alkava työuupumus kun ei yhtään tehnyt mieli lähteä aamuisin töihin ja muutenkin tuntui siltä ettei ikinä ehdi mitään ja että väsyttää vain koko ajan. Eikä se mikään ihme ole jos vähän uupuu. Kaksi päivää viikosta menee ihan kokonaan niin ettei ehdi muuta kuin nukkua kotona. Ja sitten ne muut siihen kun siivoaa ja laittaa ruokaa ja tekee kaikki muut rästiin jääneet hommat.

Päätin sitten karsia koulupäiviä, kun työpäiviä en voi. Ei tässä nyt montaa viikkoa enää olekkaan niin että voin aivan hyvin käydä koulussa vain kerran viikossa, saan yhden vapaaillaan lisää. Ja se on jo helpottanut jonkin verran, mieli on ainakin paljon parempi kaikin puolin.

Tänään mietin, mikä olisi ihanteellisin ikäero lapsille. Siis lähinnä sen kannalta että itse pääsisi helpoimmalla. Toisaalta parhaalta tuntuisi pieni ikäero. Silloin lapsista olisi nopeasti seuraa toisilleen, eikä jäisi kovinkaan paljon sellaista aikaa, että toinen kaipaisi jo leikkikaveria ja toinen taas muunlaista seuraa. Ja sitten pääsisi yhdellä kertaa eroon kaikista hankalista vaiheista, vaikka ne sillähetkellä sitten olisivatkin tuplarankkoja. Toisaalta, joku vuoden-puolentoista ikäinen tarvitsee vielä aika paljon yhdessäoloa ja syliä sun muuta ja jos siinä olisi jo uusi vauva, miten sitten vielä pärjäisi sen seurankipeän taaperonkin kanssa? Vanhempi lapsi jo (toivon mukaan...) ymmärtää että vauva pitää hoitaa. Sitten jos ikäeroa olisi kolmisen vuotta, vanhempi lapsi olisi jo aika omatoiminen ja ehkä viihtyisi välillä itsekseenkin. Mutta varmaan kaipaisi leikkikaveria ja uudella vauvalla menisi kumminnkin monta vuotta ennenkuin olisi tarpeeksi vanha siihen tarkoitukseen.

Hankalaa. Vaan mitäpä näitäkin nyt turhaan taas mietin, mies ei edelleenkään ole suopiollinen vauva-aiheelle.

Löysin meille ihanan maatilankin, tosin se oli liian kallis. Mutta se oli hyvällä paikalla, ei olisi tarvinnut juurikaan remonttia ja siinä oli iso navetta ja iso tontti. Ja sen verran paljon vielä metsää että ei se oikeasti olisi edes kallis mutta kun ei ole niin paljon rahaa.

Ja ohitustie vain ei valmistu. Olen alkanut kiertää Pirkkalan keskustan kautta töihin vaikka se toki onkin pahasti tehty ja osaltani ruuhkautan nyt myös sitä keskustaa.. Eipä siinä silti paljon tarvitse miettiä että jäänkö jonoon vai koitanko kiertää, kun ohitustien ruuhka pahenee päivä päivältä ja on tällä viikolla ylettynyt jo melkein rajasalmen sillalle asti. Josta on siis kunnollista kaksikaistaista motaria vielä ainakin kilometrin ennekuin tietyö alkaa. Mikä niitä ukkoja oikein vaivaa kun eivät saa sitä tehtyä????