Taas näitä juttuja.

Juutuin aamulla kiinni parkkipaikalle tooosi pahasti. Mies mulle ennen lähtöäni ohjeisti, että mihin suuntaan pitää peruuttaa ja että ainakaan eteenpäin ei kannata yrittää kun auto on ihan hautautuneena puolen metrin kinokseen.. Melkein meinasinkin päästä siitä liikkeelle mutta en sitten päässytkään. Onneksi olin törmännyt yläkerran naapuriin rapussa ja se sitten huomasi mun olevan pinteessä ja tuli auttamaan. Sitten siihen tuli vielä joku nainenkin mutta ei saatu autoa irti. Naapurinsetä lähti etsimään traktoria joka tulisi hinaamaan, nainen lähti viemään lastaan kouluun ja minä jäin soittamaan töihin että myöhästyn ja miehelle kysyäkseni huoltoyhtiön numeroa. Mies tulikin sitten itse auttamaan ja sitten kun naapurin kanssa työnnettiin ja mies ajoi, saatiin auto lopulta irti.

Olin niin kuvitellut laittavani sen hyvään paikkaan, josta on hyvä lähteä. Eipä ollut. Se kun oli ensimmäisenä rivissä niin kaikki lumi oli kasaantunut juuri sen eteen ja sivuille. Muilla paikoilla ei ollut lähellekään niin paljon lunta.

Mutta ihan uskomatonta miten avuliaita ihmisiä. Molemmilla oli menoa jonnekkin mutta niin vain auttoivat ja auttoivat vaikka multa itseltäni meinasi jo toivo loppua.

Ja sitten taas kotimatkalla aukesi ovi kesken matkan. Hohhoijjaa. Koskahan saan sen ukkoni laittamaan siihen sen jäätymisenestoaineen...

Töissä oli kivaa taas vaikka lapsilla oli oikein kunnon maanantaipäivä eikä mennyt puolta tuntia niin ettei joku olisi itkenyt kun joku oli tehnyt jotain. Mullekkin kiukkusivat aamulla.