Mitenhän sitä nyt osaisi taas kaiken kirjoittaa mitä on pyörinyt päässä viimepäivinä....?

Eilen haettiin siskon (ja mun... nykyään enimmäkseen siskon...) koira tänne ja on ollut tosi kiva kun se on täällä. Tosin olen jälleen kerran vähän hysteerinen sen suhteen. Pelkään että se menee tielle ja jää auton alle, etenkin pimeällä. Kun se tie menee ihan tuosta vierestä ja siinä ajaa autot kuitenkin aika lujaa. Ei se nyt yleensä yksin minnekään mene mutta pelottaa silti. Viime uutenavuotena pelkäsin että susi vie sen pihasta mutta sitä en oikeastaan nyt ole niin pelännyt.. Olen päättänyt uskoa siihen ettei niitä pihasusia täällä ole. (Vaikka tietenkin voi olla. Alle viiden kymmenen kilometrin päässä niitä on nähty ja sehän nyt ei ole sudelle mikään matka...) Eilen kyllä kun koira oli pimeällä yksin ulkona, se haukkui pari kertaa mutta kun menin katsomaan, mitään ei näkynyt. Otin sen sitten sisälle varmuuden vuoksi koska tuo ei yleensä ikinä hauku. Joten jotakin outoa siellä varmaan oli.

Tänään käytiin ihanan pitkällä kävelyretkellä, tai oikeastaan paremminkin metsärämpimisellä. Mulla meinasi monta kertaa jo usko loppua että ikinä löydetään takaisin tielle mutta mies ei suostunut kääntymään takaisin. Varmaan sillä oli parempaa tietoa siitä missä ollaan kun on näillämain pienestä asti liikkunut. Vaikkei ihan tarkalleen tiennytkään missä oltiin ja yllättyi miten kaukaa sitten lopulta tultiin metsästä ulos...

Tänne ei ilmeisesti ole sittenkään tulossa ketään uudeksi vuodeksi. Toisaalta ihan kiva. Toisaalta tekisi jo mieli seurustella välillä jonkun muunkin kanssa. Sanoin miehelle että jos sen poika haluaa tulla tänne niin voi se muutaman raketin ampua, ei tuo koira siihen nyt kuole. Mutta ei mitään hervotonta paukuttelua. Vaan ei se silti taida tulla.

Eilen käytiin siellä pankissa (vasta.. piti mennä monta viikkoa sitten mutta aina tuli jotain esteitä) ja eihän se tietenkään niin helposti selvinnyt vaan meille varattiin aika henkilökohtaiselle pankkineuvojalle. Se on nyt vasta reilun viikon päästä. Se eilinen pankkitäti kyllä vaikutti aika suopealta sen suhteen että minäkin saisin lainaa määräaikaisesta työsuhteestani huolimatta, kun on sellainen ala jossa luultavasti töitä riittää.

Meidän asunto on esittelyssä sunnuntaina.

Häistä. Suunnitelmat on nyt sen verran muuttuneet että mennäänkin varsinaisesti naimisiin maistraatissa ja kirkossa on sitten avioliiton siunaaminen. Mun mielestäni se kuulosti aluksi tosi typerältä mutta käytännössä on paljon järkevämpää. Miehen kirkkoon liittyminen tulisi nimittäin maksamaan veroina yllättävän paljon. Käytetään ne rahat mielummin vaikka häämatkaan tai johonkin.. Maistraattiin otetaan virkamiestodistajat ja kirkosta tulee ne perhehäät sitten.