Voi vtu. Mikähän tässä nyt taas on. Minkä takia olen ylipäätään hereillä tähän aikaan?????

Meillä on ollut miehen kanssa tosi henkeviä perjantai illan/yön keskusteluja. Siitä lähinnä että minä haluan mennä naimisiin ja miehen äiti pelkää sen joutuvan taas kerran jakamaan omaaisuutensa. Ja sitten, nyt myöhemmin, siitä miten me voidaan ostaa talo tai asunto kun minä en (kuulemma) saa lainaa ja miehen mielestä on väärin jos hän ottaa koko lainan itselleen ja minä maksan ruuat ja elämisen. Ei kuulemma käy se että olisi yhteiset rahat. Siksi koska en saa lainaa. Jne jne. Huusin sille äsken että sitäkö varten se elää, odottaa koko ajan että koska erotaan. Ja että kaikki menee mahdollisimman sujuvasti ja oikeudenmukaisesti sitten (siis nimenomaan sitten kun, ei JOS) niin käy. Mies sanoi että sen on pakko ajatella niin.

Aika sairaan katkera olo. Miksi en voinut tavata tuota ukkoa jo kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Olisin saanut kaiken mitä se ###### ensimmäinen vaimo sai. Lapset, koiran, asunnon, nuoren komean miehen. Enkä tuollaista saamarin vanhaa haaskaa josta ei ole enää mihinkään.