Yllättävän hyvin meni eilinen koiran kanssa. Viimevuonna tänne kuului paukuttelua heti kuudesta alkaen (jostain kauempaa siis) ja koira ei suostunut tulemaan edes iltalenkilleen. Eilen ei juuri kuulunut mitään, välillä jotain mutta jostain syystä se ei niitä pelännyt. Eikä myöskään sitä kun mies kävi poikansa kanssa tuolla läheisellä pellolla ampumassa. Ampuivat kyllä toiseen suuntaan niin ei tänne edes paljon mitään kuulunutkaan. No, yöllä ampuivat sitten naapurit ja heräsin siihen että "nyt joku ampuu lähellä" ja siihen että koira seisoi mun päälläni ja tärisi. Suunnittelin mielessäni tosi kypsää ja hyvätapaista kirjettä jonka veisin niiden postilaatikkoon... Onneksi aamulla pahin kiukku oli jo haihtunut joten voi olla että naapurisopu säilyy, ainkin niiden puolelta. Mua kyllä ärsyttää. Etenkin kun mies kertoi aamulla että ne olivat ampuneet tosi paljon ja sitten vielä myöhemmin yöllä uudelleen. En oikein itse siinä tajunnut ajan kulua kun nukuin samalla....

Eilen oltiin päivällä pitkällä lenkillä (tarkoituksena väsyttää koiraa niin ettei se jaksaisi pelätä.. ja aika hyvin varmaan onnistuikin), mies vei meidät katsomaan äkkijyrkkiä kallioita joilla oli käynyt aina pienempänä. Noin puolivälissä matkaa yhden maatalon pihasta juoksi kaksi pientä terrieriä eikä niillä ollut aikomustakaan mennä takaisin pihaan.. Mietittiin siinä vähän aikaa että mitä tehdään. Jonkin matkan päässä pihalla/tiellä (se tie meni tavallaan pihapiirin läpi) oli isäntä trakrorin kanssa ja kun päästiin siihen kohtaan, avasi oven ja sanoi että tulkoot koirat mukaan jos ovat tullakseen, kääntyvät kyllä takaisin jos siltä tuntuu... Ja että ottavat ne sitten paluumatkalla sisälle että päästään kotiin. Mikäs siinä sitten auttoi, koirat lähtivät mukaan. Olin ihan varma että meidän koiralla menee hermo kun toiset olivat NIIN kiinnostuneita vieraasta tytöstä. Onneksi kuitenkin alkoivat pian kiinnostua enemmän tien varren hajuista ja toinen sitten kääntyikin pian takaisin kotiin. Toinen tuli meidän kanssa koko matkan, kipitti tosi reippaasti pikku tassuillaan ;D. Paluumatkalla talon emäntä (joka taisi olla niiden koirien varsinainen omistaja) tuli hakemaan koiran sisälle ja mun mielestäni ei kyllä vaikuttanut kovin ilahtuneelta siitä että toinen oli ollut melkein tunnin poissa kotoa. Varmaan sai isäntäkin kuulla kunniansa... Mutta musta oli ihan hauskaa että se oli mukana. Ja hauskaa että se isäntä oli niin huoleton. Ja se koira. Noin vain vieraiden matkaan..

Nyt tuntuu tosi tyhjältä ja kun äiti ja isä kävivät aamulla hakemassa murukoiran kotiin. Pikkusisko muuttaa tänään turkuun ja vie koirat mukanaan.