Musta tuntuu että repeän kohta.

Ensi viikolla mulla alkaa näyttötutkinnot, tosin onneksi niitä varten nyt ei enää tarvitse juuri mitään tehdä, paitsi toivoa että lapset ovat kiltisti kun arvioijat ovat käymässä... Jännittää kyllä että miten menee.

Tavaroita pitäisi jo alkaa pakkailla, etenkin niitä, mitä ei haluta mukaan. Ensimmäisenä listalla ovat mun vaatekaappini ja sen vieressä oleva romukaappi, keittiön kaapit ja pakastin. Pakastinkin on ihan täynnä jotain "tosi hyvää ruokaa" jota olen järkevästi tehnyt isomman annoksen ja laittanut pakkaseen. Ja joka on sitten ollut pakastimessa viisi vuotta kun en ikinä kuitenkaan ota sieltä valmiita ruokia kun en edes tajua kirjoittaa purkkien päälle mitä niissä on. Joo. Stressaa jo valmiiksi se, mihin kaikki se turha kama laitetaan. Olen niin hentomielinen etten millään raaskisi heittää hyvää tavaraa roskiin mutta kamala homma sitä on alkaa ympäriinsä kuskaamaan. Vaatteet jms. nyt menevät uffille tai vastaavaan mutta mikä järjestö ottaa vastaan vanhoja astioita?

Häidenkään suhteen ei enää tarvitse tehdä paljon mitään, kutsut laitoin tänään postiin ja kaikki on varattu ja hoidettu. Paitsi kimpun tilaaminen, sen teen ensi viikolla. Mutta sitten on niitä oheisjuttuja. Ensi viikonloppuna menen kokeilemaan ruiskurusketusta, pääsiäisen jälkeen on koekampaus, sen jälkeen koemeikki ja polttarit ja muutto, sitten maistraattivihkiminen ja varsinaiset hääjuhlat. Ainoa "vapaa" viikonloppu on pääsiäinen. Piti mennä miehen mökille viettämään kiva ja rentouttava pikkuloma mutta jotenkin tosi kivasti miehen äiti oli käsittänyt jotain väärin ja kuvitteli että haluamme heidätkin sinne. Joopajoo. Siinä ei ole mitään kivaa koko mökkeilyssä sitten mutta eihän mies sitä kehtaa sanoa ettei haluta niitä sinne, eikä peruakaan koko juttua. Sanoin kyllä että mennään sitten vain yhdeksi tai korkeintaan kahdeksi yöksi.

Koulua ei onneksi enää ole. Ja tätä kirjoittaessa tuli ihan hölmö olo, että mitä oikein vauhkoan kun kaikki on hoidossa. Kai se vain johtuu siitä että niin paljon on tapahtumassa, ettei oikein pysy perässä.